Viikinkimuotia Verlassa

Käytiin sunnuntaina Verlassa ulkoiluttamassa uusia vaatteita.

Lapsi oli taas suloinen kuin mikä! Kasvaa vaan pituutta niin nopeasti että kohta on tehtävä jo uusi mekko!

Minun uudistettu huntuni toimi oikein kivasti...

...ja alusmekkokin pääsi vihdoin kuviin (kotipihassa tosin). Mekossa on istutetut, kapeat hihat ja melko korkealle nousevat kiilat sivuissa, edessä ja takana. Helma ei ole hirmuisen leveä että se laskeutuisi nätisti olkainhameen alta, päällysmekkoa kovasti muhkeampi alusmekon helmus ei näytä minusta kivalta. Mekko on ihanaa luonnonvalkoista hamppua Tippetistä ja kaikki saumat on ommeltu käsin pellavalangalla. Kaula-aukon halkion huolittelin Nille Glaeselin Viking-kirjan ohjeella. Ihana olkainhame on second handia.

Miehen sinisen tunikan hihoja ei ole ihmeemmin istuteltu, mutta ompelin siihen kainalokiilat Neulanpistoja sormissani-blogin ohjeella. Tunikan helmassa on kiilat vain sivusaumoissa ja ne ovat melko lyhyet, vain vyön kohdille asti. Kangas on samaa ihanaa ohutta Tippetin deluxe-villaa kuin miehen ruskeissa housuissakin. Housujen kangas on pysynyt käytössä siistinä, paitakangas valitettavasti otti nokkiinsa ja meni ihan nyppyiseksi kun mies piti sitä rengaspanssarin alla (harmillista mutta ymmärrettävää). Nämäkin saumat on kaikki ommeltu käsin, sinisellä silkkilangalla. Ja kaula-aukossa sama huolittelu kuin minun mekossanikin, näyttää vaan ihan erilaiselta kun lanka ja kangas on eri materiaalia.

Pönötyskuvia kotipihasta. Housut, säärikääreet sekä tunikat minun ompelemia, hattu Turun tuliainen ja kengät Arto Råbergilta. Viikinkituolit miehen tekemät!

Enkelinkiharat loppukevennyksenä toimii aina.

Mammen mammen mammen....

 Ensin innostuin Pinterestistä, ja sitten kirjonnasta. Syytän jälkimmäisestä ensimmäistä. Vähän ensin harjoiteltuani lapsen vaatteisiin hyökkäsin oman huntuni kimppuun. Tai huivin, tai mikä se nyt onkaan.

 Huntu on ihan vaan hamppukankainen neliö jonka reunat on käännetty kahdesti ja ommeltu kiinni luotospistoilla. Tai ei se oikeasti ole ihan neliökään, koska se on leikattu vapaalla kädellä silmät ristissä yöllä ennen Loviisan muinaismarkkinoita. Iski ihan tyypillinen vaatekriisi: uuden valkoisen mekon kanssa ei mitenkään voinut laittaa luonnonväristä pellavahuivia. Ei mitenkään.

Kirjonnan malli löytyi siis sieltä Pinterestistä ja on yksi Mammen-hautalöydön kuvioista. Tai eihän tämä minun ihan sitä alkuperäistä muistuta mutta kuitenkin. Otin vähän taiteellisia vapauksia...

Sunnuntaina mennään Verlaan, jospa sen reissun jälkeen saatte nähdä kuvia hunnusta in action ja jospa sitten vihdoin saisin aikaiseksi valokuvata sen alusmekkonikin. Ja miehen uusi paitakin valmistui tovi sitten. Siihen on kyllä suunnitteilla helmaan vähän kirjontaa...

Ihan sekaisin lasihelmistä!

Siivosin tietokoneen kuvakansioita ja löysin huhtikuussa ottamiani helmikuvia jotka on siitä asti ollut tarkoitus laittaa tänne. Löysin nimittäin silloin lasihelmiä Prismasta! Saattaa niitä siellä vieläkin olla...

Ehkä parinkymmenen helmen rasia maksoi muistaakseni vitosen kieppeillä. Ostin ensin yhden rasian ja myöhemmin vielä toisen! Helmiä ei voi viikinkinaisella olla koskaan liikaa, eihän?

Sydäntalvenjuhlasta ostamani helmet päätyivät nahkanauhaan Vaskikorun "ketun kyynel"-riipuksen kanssa, Prisma-helmet löysivät tiensä kupurasolkien kera olkainhameen kaveriksi. Ja onhan näiden kuvien ottamisen jälkeen kokoelma karttunut vielä lisääkin, ensin Kesä-Heikissä ja sitten Loviisan muinaismarkkinoilla...

Iso vihreävalkoraitainen helmi on muuten ihka ensimmäisen keskiaikatapahtumani, Annanpäivien toukkeni. Oikeasti olisi kaikkein kivointa jos joka helmellä olisi joku tarina, mutta ei voi mitenkään malttaa odottaa kokoelman karttumista niin kauaa! 

Sinisillä nypyköillä koristellun oranssin helmiparin löysin kerran kirpputorilta useampi vuosi sitten. Hamstrasin ne silloin mukaan autuaan tietämättömänä siitä millaiseen hulluuteen sitä tässä on vielä joutumassa.

***

Bonuskuva: Kesä-Heikin ja Loviisan markkinoiden tuliaiset sekä Unna ja OsvaldR muinaismarkkinoilla.

Loviisan kuvan otti Mia Hankia.

Vielä on matkaa siihen seitsemään helminauhaan jotka jokaisella itseään kunnioittavalla viikinkinaisella pitäisi kuulemma rinnuksissa roikkua. Siinä voisi kyllä jo painua ryhti vähän kumaraan...

Ps. Lasihelmiä saa myös Tippetistä!

Pikkuinen mekkonen

Hei vaan pitkästä aikaa! Bloggaaminen on jäänyt melkoisen vähälle tuolla varsinaisessakin blogissa. Ensin oli kiire ja sitten tuli kesä ja alkoi tuntua siltä että olen viettänyt ihan liikaa aikaa tietokoneella ja liian vähän perheen kanssa tai pihalla tai käsitöiden parissa. Joten päätin ihan suosiolla pitää vähän vapaata bloggaamisesta. Ja olen kuulkaa saanut juttuja aikaiseksi! Keskiaikamarkkinoiden järjestäminen aiheutti lievän keskiaikaähkyn mutta onneksi siitä on toivuttu ja valmiita töitä on alkanut syntyä. 

Näistä lapsen vaatteista se kipinä ompelemiseen syttyi uudestaan ja nyt syyhyää sormet koko ajan päästä ompelemaan! Oman uuden alusmekon sain jo valmiiksi ja nyt on työn alla parikin juttua. Tai itse asiassa kolme. Vaihtelua pitää olla!

Lapsen mekko on ommeltu hukkapaloista kokonaan koneella lukuunottamatta reunojen huolittelua. Kasvavan tenavan vaatteisiin ei viitsi ihan hirveän paljon aikaa ja energiaa uhrata. Hilkan sentään maltoin ommella kokonaan käsin ja sitten innostuinkin kokeilemaan kirjontaa melkein ekaa kertaa ala-asteen kässätuntien jälkeen. (Eka kerta oli viime syksynä ristipistot oman huivin reunaan...) Kirjonta olikin pahuksen koukuttavaa puuhaa ja yksi niistä tällä hetkellä työn alla olevista jutuista onkin hunnun kirjailu. Empä olisi itsestäni uskonut! Hilkan reunan kirjontaan otin mallia mammen-kukkasista.

Sopivan lapsiystävällinen (eli lyhytneulainen) solki löytyi Turun keskiaikamarkkinoilta, Haapalan Kallen pöydältä.

Sydäntalvenjuhla 2013

"Muutama" kuva sydäntalvenjuhlasta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai mitä!

Ensin markkinahumua.

Minun aarteeni Theresen karkkikaupasta:

Sitten vähän tunnelmointia.

OswaldR kävi ikuistamassa jousiampujia.

Vielä muutama iltakuva.

Siinäpä niitä. Jos joku ei halua kuvansa olevan tässä mukana niin ilmoittakaa ihmeessä! En loukkaannu vaan ymmärrän kyllä.

Unna

Thorsbergin housut

Loogisintahan olisi aloittaa vaatepuolen esittely siitä ensimmäisistä asiasta jonka käsin ompelin, eli omasta pellavaisesta alusmekostani. Mutta siitä ei nyt vielä ole kovin hyviä kuvia kun taas näistä OswaldRin housuista on (edes jonkunlaisia) joten aloitetaan niillä. Housut ovat miehen asussa, ainakin pitkän tunikan kanssa, vähän siitä tylsä vaatekappale että ne eivät koskaan mihinkään näy mutta siitä huolimatta tuntuvat olevan aika pirun hankalat ja isotöiset tehdä.

Ripustin ryppyiset housut kattoon että saisin niistä otettua kuvan. Onneksi kukaan ei tullut sillä hetkellä käymään.

Ensimmäiset housut, pellavaiset, valmistuivat viime marraskuussa (älkää antako kuvassa näkyvän serpentiinin hämätä). Pellavaa housuja varten haettiin Pellatrixistä Kotkan torin laidalta. Ensin kuitenkin tein vaaleanpunaisenkirjavasta pussilakanasta mallihousut joista tuli valtavat, olevinaan pienentelin kaavaa reippaasti mutta tuli näistä silti valtavat. Mallia otin James Barkerin Thorsberg Trousers-ohjeesta.

Vyötärölle ompelin nauhakujan ja siitä tuli oikea pistojen sillisalaatti. Ja kiristettävää kangasta riittää, tuo kuulemma lisähaastetta vessareissuille.

//

Annanpäivillä todettiin että pelkissä pellavahousuissa tulee talvikelillä aika nopeasti vilu, joten piti saada toiset housut villasta, ihanan ohkaista ja kauniisti laskeutuvaa villakangasta löytyi Tippetistä. Edellisestä viisastuneena tein housujen yläosasta vähän kapeamman, neulasin housut kasaan ja mallailin ne miehen päällä sopiviksi. Siivut lähti suurinpiirtein siitä mihin olen piirtänyt katkoviivat kaavaan.

Kuva lainattu täältä.

Näiden housujen malli on tosi sympaattinen mutta kaikesta kaventelusta huolimatta villahousuistakin tuli valtavat. Ei ehkä ihan niin valtavat kuin eka versiosta mutta valtavat silti.

Mies halusi näihin tällä kertaa vyönlenkit ja se toimiikin hiukan kiristysnyöriä paremmin mutta tursottaa silti vähän joka suuntaan. Olisi pitänyt tehdä vyötärökaitaleesta matalampi ja hieman ylöspäin kapeneva niin istuisi ehkä paremmin. Sen verran täytyy vielä fiksata näitä että ompelen nuo vyölenkit hiukka puolenvälin alapuolelta kiinni jolloin vyölle jää kapeampi aukko. Jospa se vähän hillitsisi tursoilemista, sama ainakin tehosi pellavahousujen nauhakujan kanssa.

Älkää antako kissankarvojen häiritä.

//

Seuraavaksi pitää kuulemma saada vielä yhdet housut, vieläkin kapeammat ja paremmin istuvat. Vinkkejä, anyone?

Magdaleena villamekossa

Onhan minulla jo blogi. Päin Mäntylää. Se on minulle rakas ja tärkeä harrastus ja se kertoo - no vähän kaikesta. Milloin mistäkin mitä elämässäni on meneillään, myös keskiaikajutuista siis, käsitöitä ja tunnelmointia ja sensellaista. Haluaisin kuitenkin kirjata muistiin myös yksityiskohtaisemmin esim. käsitöiden malleja ja niissä käytettyjä kankaita tai vaikka hyödyllisiä linkkejä. (Ja voihan niistä olla jollekin toisellekin aloittelevalle harrastajalle hyötyä ehkä.) Useimmat Mäntylän (ihan mahtavista!!) lukijoista kuitenkin ovat jotain muuta kuin keskiaikaharrastajia (mundis-ihmisiä!), ainakin oletan niin, joten en viitsi rasittaa heitä liiallisella periodijargonilla tai teknisillä yksityiskohdilla. Ainahan kiinnostuneet voivat kurkata ne täältä, enköhän kuitenkin infoa Mäntylän puolella jos/kun täällä tapahtuu jotain. Postaustahti tulee todennäköisesti olemaan harvempi kuin Mäntylässä koska esim. uusia käsitöitä voi syntyä vain rajallinen määrä.

Varmaan tosin jaarittelen täällä muutakin kuin omista väkerryksistäni. Ainakin ajattelin koota jonkunlaista kokoelmaa linkeistä joista on ollut minulle hyötyä ja nettikaupoista joista olen saanut hankittua jotain ihanaa. Koska kaikenlaistahan sitä tulee hankittua vaikka ei oikeasti olisikaan varaa! Tapahtumissa olen huomannut monien painottavan sitä ettei ole mitään väliä minkälaisissa varusteissa paikalle ilmaantuu, kunhan ilmaantuu. Jokainen määrittelee itse itselleen sen autenttisuuden tason jota haluaa leikissään toteuttaa. Mutta mutta... itse ainakin olen hurahtanut ihan tyystin villakankaiden, lautanauhojen ja kupurasolkien maailmaan. Siinä on vain jotain niin vetoavaa! Varusteet ovat olennainen osa oikeanlaiseen tunnelmaan pääsemistä, ainakin minulle.

Mutta on niin paljon muutakin! Yksin kotona voi heittää keskiaikakamat niskaan ja syödä savikiposta puulusikalla, ja ihan kivaa on sekin, mutta vasta tapahtumassa muiden kanssa löytyy se jokin. Mutta siitä kaikesta varmasti lisää myöhemmin.

Vielä sananen tai pari nimistä ja nimestä. Bloggerin mukaan tätä blogia kirjoittaa Magdaleena, joka olenkin, Mäntylän puolella. Täällä, Teille, olen kuitenkin Unna. Tai ehkä olen Magdaleena joka kertoo tarinaa Unnasta ja OswaldRista, jää nähtäväksi. En ala perustamaan rinnakkaisprofiilia joten näin sekavana saa asiantila pysyä, olkoon. Mutta siksi tämän uutukaisen nimeksi tuli Unnani mun. 

Kirjoitin tovi sitten Mäntylässä näin: ...niissä keskiaikavaatteissani ja ihan ilman meikkiä, tunsin itseni kauniimmaksi kuin ikinä. Ja mieheni, joka niissä varusteissaan oli aika syötävän komea itsekin, keksi viikonlopun aikana sille hahmolleni enemmän hellittelynimiä kuin minulle ikinä. Ja kun niissä vaatteissa ja varusteissa ja koko siinä olemisessa tunnen itseni eniten omaksi itsekseni, viihdyn parhaiten nahoissani. Joku juttu siinä vaan on. Siksi keskiaika. Muun muassa. Varmaan arvasittekin että Unnani mun on yksi niistä miehen keksimistä hellittelynimistä, sieltä se on siis pöllitty. Kysyin kyllä mieheltä luvan että saan käyttää sitä näin. Tuossa tiivistyy aika hyvin muutenkin se, miksi välillä haluan olla OswaldRin Unna. Toiset menee salille, me nollataan arkea keskiaikaleikillä. Unna on minulle tärkeä, henkireikä, toinen todellisuus. Siksi Unnani mun.

Terveisin Magdaleena, joka tuli kotiin elämänsä toisesta keskiaikatapahtumasta 10 tuntia ja 16 minuuttia sitten, mutta ei vieläkään ole malttanut riisua villamekkoa koska ei halua luopua Unnasta ihan vielä. Kotiäitiverkkarit on niin nähty, mä en riisu tätä ikinä!