It's alive!

Wow, it's been a while since I've updated this blog! Last post was made when our daughter was tiny, my husband had very short hair and I was clueles about what was going to happen. What happened very soon actually was happy news, a new baby was coming to rock our world. Aaaaand then I kinda lost intrest in making garb and sort of doing anything medieval. Except spending time with my sca family, that's what makes me tick. But garb seemed irrelevant. I would basically satisfy with anything that fits.

This sure was confusing, even the second time around.

Is there anything cuter than viking kids?

But now baby number one is five and baby number two is about to turn two... it's a boy, by the way. And suddenly our family has experienced a whole new era of garb making and reenacting in general. I've turned my back on my sewing machine and went back to my viking roots, sewing by hand and doing my research. I've even made a time jump of couple hundred years and started sewing a scary 14th century dress, which is still waiting for me to finish it though. 

Oh and I decided to change the language of this blog. It seems that a big part of the reenacting community are from around the world, and also most of the research has to be done in english. So it seems only natural to use english while writing about my own work.

Ok so enough babbling, let's talk about garb. It seems that I've never introduced most of the things that I've sewn for the hubs or my self... but I think I'll let that be and concentrate on the new stuff. 

This is the most recent tunic I made for my husband. It's completely hand sewn, the fabric is 100% wool tweed I bought from my favourite and trusted fabric vendor, tippet.fi. The pattern is very basic tunic with side gores and square gussets on the armpit. 

I have attached the ends of the tablet woven band by threading individual yarns inside the opposite end of the band.

Husband wanted some tablet woven band to decorate the tunic, but since that is something I can't do, we reached for the very talented Sahra from the blog Hibernaatiopesäke (the author of the book Applesies and fox noses).

The trick of this otherwise very basic t-tunic is the seam treatment I did for the side seams. This was a whole new skill for me and took some practise, but I think it turned out quite nice. I decided to use the vandyke stitch. I found some information about viking age seam treatments on this intresting article about viking age embroidery. I'm not entirely certain if just the vandyke stitch was the right one to choose, but I got the impression that seam treatment made with some type of loop stitch was fairly commonly used. The article mentions variants of the vandyke and ösen stitch being used, and I found a tutorial about the vandyke that I could understand... so that's what I went with. 

There was actually a really good reason for this tunic to be made. We had an awesome opportunity to spend the weekend with our sca family at the Rosala viking centre. The place is a very idyllic viking site with a chieftain hall and other reconstructed buildings. The weekend was truly magical and it did dangerously feed the flames of my new garb-making fever. 

Magdaleena villamekossa

Onhan minulla jo blogi. Päin Mäntylää. Se on minulle rakas ja tärkeä harrastus ja se kertoo - no vähän kaikesta. Milloin mistäkin mitä elämässäni on meneillään, myös keskiaikajutuista siis, käsitöitä ja tunnelmointia ja sensellaista. Haluaisin kuitenkin kirjata muistiin myös yksityiskohtaisemmin esim. käsitöiden malleja ja niissä käytettyjä kankaita tai vaikka hyödyllisiä linkkejä. (Ja voihan niistä olla jollekin toisellekin aloittelevalle harrastajalle hyötyä ehkä.) Useimmat Mäntylän (ihan mahtavista!!) lukijoista kuitenkin ovat jotain muuta kuin keskiaikaharrastajia (mundis-ihmisiä!), ainakin oletan niin, joten en viitsi rasittaa heitä liiallisella periodijargonilla tai teknisillä yksityiskohdilla. Ainahan kiinnostuneet voivat kurkata ne täältä, enköhän kuitenkin infoa Mäntylän puolella jos/kun täällä tapahtuu jotain. Postaustahti tulee todennäköisesti olemaan harvempi kuin Mäntylässä koska esim. uusia käsitöitä voi syntyä vain rajallinen määrä.

Varmaan tosin jaarittelen täällä muutakin kuin omista väkerryksistäni. Ainakin ajattelin koota jonkunlaista kokoelmaa linkeistä joista on ollut minulle hyötyä ja nettikaupoista joista olen saanut hankittua jotain ihanaa. Koska kaikenlaistahan sitä tulee hankittua vaikka ei oikeasti olisikaan varaa! Tapahtumissa olen huomannut monien painottavan sitä ettei ole mitään väliä minkälaisissa varusteissa paikalle ilmaantuu, kunhan ilmaantuu. Jokainen määrittelee itse itselleen sen autenttisuuden tason jota haluaa leikissään toteuttaa. Mutta mutta... itse ainakin olen hurahtanut ihan tyystin villakankaiden, lautanauhojen ja kupurasolkien maailmaan. Siinä on vain jotain niin vetoavaa! Varusteet ovat olennainen osa oikeanlaiseen tunnelmaan pääsemistä, ainakin minulle.

Mutta on niin paljon muutakin! Yksin kotona voi heittää keskiaikakamat niskaan ja syödä savikiposta puulusikalla, ja ihan kivaa on sekin, mutta vasta tapahtumassa muiden kanssa löytyy se jokin. Mutta siitä kaikesta varmasti lisää myöhemmin.

Vielä sananen tai pari nimistä ja nimestä. Bloggerin mukaan tätä blogia kirjoittaa Magdaleena, joka olenkin, Mäntylän puolella. Täällä, Teille, olen kuitenkin Unna. Tai ehkä olen Magdaleena joka kertoo tarinaa Unnasta ja OswaldRista, jää nähtäväksi. En ala perustamaan rinnakkaisprofiilia joten näin sekavana saa asiantila pysyä, olkoon. Mutta siksi tämän uutukaisen nimeksi tuli Unnani mun. 

Kirjoitin tovi sitten Mäntylässä näin: ...niissä keskiaikavaatteissani ja ihan ilman meikkiä, tunsin itseni kauniimmaksi kuin ikinä. Ja mieheni, joka niissä varusteissaan oli aika syötävän komea itsekin, keksi viikonlopun aikana sille hahmolleni enemmän hellittelynimiä kuin minulle ikinä. Ja kun niissä vaatteissa ja varusteissa ja koko siinä olemisessa tunnen itseni eniten omaksi itsekseni, viihdyn parhaiten nahoissani. Joku juttu siinä vaan on. Siksi keskiaika. Muun muassa. Varmaan arvasittekin että Unnani mun on yksi niistä miehen keksimistä hellittelynimistä, sieltä se on siis pöllitty. Kysyin kyllä mieheltä luvan että saan käyttää sitä näin. Tuossa tiivistyy aika hyvin muutenkin se, miksi välillä haluan olla OswaldRin Unna. Toiset menee salille, me nollataan arkea keskiaikaleikillä. Unna on minulle tärkeä, henkireikä, toinen todellisuus. Siksi Unnani mun.

Terveisin Magdaleena, joka tuli kotiin elämänsä toisesta keskiaikatapahtumasta 10 tuntia ja 16 minuuttia sitten, mutta ei vieläkään ole malttanut riisua villamekkoa koska ei halua luopua Unnasta ihan vielä. Kotiäitiverkkarit on niin nähty, mä en riisu tätä ikinä!