Ihan sekaisin lasihelmistä!

Siivosin tietokoneen kuvakansioita ja löysin huhtikuussa ottamiani helmikuvia jotka on siitä asti ollut tarkoitus laittaa tänne. Löysin nimittäin silloin lasihelmiä Prismasta! Saattaa niitä siellä vieläkin olla...

Ehkä parinkymmenen helmen rasia maksoi muistaakseni vitosen kieppeillä. Ostin ensin yhden rasian ja myöhemmin vielä toisen! Helmiä ei voi viikinkinaisella olla koskaan liikaa, eihän?

Sydäntalvenjuhlasta ostamani helmet päätyivät nahkanauhaan Vaskikorun "ketun kyynel"-riipuksen kanssa, Prisma-helmet löysivät tiensä kupurasolkien kera olkainhameen kaveriksi. Ja onhan näiden kuvien ottamisen jälkeen kokoelma karttunut vielä lisääkin, ensin Kesä-Heikissä ja sitten Loviisan muinaismarkkinoilla...

Iso vihreävalkoraitainen helmi on muuten ihka ensimmäisen keskiaikatapahtumani, Annanpäivien toukkeni. Oikeasti olisi kaikkein kivointa jos joka helmellä olisi joku tarina, mutta ei voi mitenkään malttaa odottaa kokoelman karttumista niin kauaa! 

Sinisillä nypyköillä koristellun oranssin helmiparin löysin kerran kirpputorilta useampi vuosi sitten. Hamstrasin ne silloin mukaan autuaan tietämättömänä siitä millaiseen hulluuteen sitä tässä on vielä joutumassa.

***

Bonuskuva: Kesä-Heikin ja Loviisan markkinoiden tuliaiset sekä Unna ja OsvaldR muinaismarkkinoilla.

Loviisan kuvan otti Mia Hankia.

Vielä on matkaa siihen seitsemään helminauhaan jotka jokaisella itseään kunnioittavalla viikinkinaisella pitäisi kuulemma rinnuksissa roikkua. Siinä voisi kyllä jo painua ryhti vähän kumaraan...

Ps. Lasihelmiä saa myös Tippetistä!

Pikkuinen mekkonen

Hei vaan pitkästä aikaa! Bloggaaminen on jäänyt melkoisen vähälle tuolla varsinaisessakin blogissa. Ensin oli kiire ja sitten tuli kesä ja alkoi tuntua siltä että olen viettänyt ihan liikaa aikaa tietokoneella ja liian vähän perheen kanssa tai pihalla tai käsitöiden parissa. Joten päätin ihan suosiolla pitää vähän vapaata bloggaamisesta. Ja olen kuulkaa saanut juttuja aikaiseksi! Keskiaikamarkkinoiden järjestäminen aiheutti lievän keskiaikaähkyn mutta onneksi siitä on toivuttu ja valmiita töitä on alkanut syntyä. 

Näistä lapsen vaatteista se kipinä ompelemiseen syttyi uudestaan ja nyt syyhyää sormet koko ajan päästä ompelemaan! Oman uuden alusmekon sain jo valmiiksi ja nyt on työn alla parikin juttua. Tai itse asiassa kolme. Vaihtelua pitää olla!

Lapsen mekko on ommeltu hukkapaloista kokonaan koneella lukuunottamatta reunojen huolittelua. Kasvavan tenavan vaatteisiin ei viitsi ihan hirveän paljon aikaa ja energiaa uhrata. Hilkan sentään maltoin ommella kokonaan käsin ja sitten innostuinkin kokeilemaan kirjontaa melkein ekaa kertaa ala-asteen kässätuntien jälkeen. (Eka kerta oli viime syksynä ristipistot oman huivin reunaan...) Kirjonta olikin pahuksen koukuttavaa puuhaa ja yksi niistä tällä hetkellä työn alla olevista jutuista onkin hunnun kirjailu. Empä olisi itsestäni uskonut! Hilkan reunan kirjontaan otin mallia mammen-kukkasista.

Sopivan lapsiystävällinen (eli lyhytneulainen) solki löytyi Turun keskiaikamarkkinoilta, Haapalan Kallen pöydältä.