Magdaleena villamekossa

Onhan minulla jo blogi. Päin Mäntylää. Se on minulle rakas ja tärkeä harrastus ja se kertoo - no vähän kaikesta. Milloin mistäkin mitä elämässäni on meneillään, myös keskiaikajutuista siis, käsitöitä ja tunnelmointia ja sensellaista. Haluaisin kuitenkin kirjata muistiin myös yksityiskohtaisemmin esim. käsitöiden malleja ja niissä käytettyjä kankaita tai vaikka hyödyllisiä linkkejä. (Ja voihan niistä olla jollekin toisellekin aloittelevalle harrastajalle hyötyä ehkä.) Useimmat Mäntylän (ihan mahtavista!!) lukijoista kuitenkin ovat jotain muuta kuin keskiaikaharrastajia (mundis-ihmisiä!), ainakin oletan niin, joten en viitsi rasittaa heitä liiallisella periodijargonilla tai teknisillä yksityiskohdilla. Ainahan kiinnostuneet voivat kurkata ne täältä, enköhän kuitenkin infoa Mäntylän puolella jos/kun täällä tapahtuu jotain. Postaustahti tulee todennäköisesti olemaan harvempi kuin Mäntylässä koska esim. uusia käsitöitä voi syntyä vain rajallinen määrä.

Varmaan tosin jaarittelen täällä muutakin kuin omista väkerryksistäni. Ainakin ajattelin koota jonkunlaista kokoelmaa linkeistä joista on ollut minulle hyötyä ja nettikaupoista joista olen saanut hankittua jotain ihanaa. Koska kaikenlaistahan sitä tulee hankittua vaikka ei oikeasti olisikaan varaa! Tapahtumissa olen huomannut monien painottavan sitä ettei ole mitään väliä minkälaisissa varusteissa paikalle ilmaantuu, kunhan ilmaantuu. Jokainen määrittelee itse itselleen sen autenttisuuden tason jota haluaa leikissään toteuttaa. Mutta mutta... itse ainakin olen hurahtanut ihan tyystin villakankaiden, lautanauhojen ja kupurasolkien maailmaan. Siinä on vain jotain niin vetoavaa! Varusteet ovat olennainen osa oikeanlaiseen tunnelmaan pääsemistä, ainakin minulle.

Mutta on niin paljon muutakin! Yksin kotona voi heittää keskiaikakamat niskaan ja syödä savikiposta puulusikalla, ja ihan kivaa on sekin, mutta vasta tapahtumassa muiden kanssa löytyy se jokin. Mutta siitä kaikesta varmasti lisää myöhemmin.

Vielä sananen tai pari nimistä ja nimestä. Bloggerin mukaan tätä blogia kirjoittaa Magdaleena, joka olenkin, Mäntylän puolella. Täällä, Teille, olen kuitenkin Unna. Tai ehkä olen Magdaleena joka kertoo tarinaa Unnasta ja OswaldRista, jää nähtäväksi. En ala perustamaan rinnakkaisprofiilia joten näin sekavana saa asiantila pysyä, olkoon. Mutta siksi tämän uutukaisen nimeksi tuli Unnani mun. 

Kirjoitin tovi sitten Mäntylässä näin: ...niissä keskiaikavaatteissani ja ihan ilman meikkiä, tunsin itseni kauniimmaksi kuin ikinä. Ja mieheni, joka niissä varusteissaan oli aika syötävän komea itsekin, keksi viikonlopun aikana sille hahmolleni enemmän hellittelynimiä kuin minulle ikinä. Ja kun niissä vaatteissa ja varusteissa ja koko siinä olemisessa tunnen itseni eniten omaksi itsekseni, viihdyn parhaiten nahoissani. Joku juttu siinä vaan on. Siksi keskiaika. Muun muassa. Varmaan arvasittekin että Unnani mun on yksi niistä miehen keksimistä hellittelynimistä, sieltä se on siis pöllitty. Kysyin kyllä mieheltä luvan että saan käyttää sitä näin. Tuossa tiivistyy aika hyvin muutenkin se, miksi välillä haluan olla OswaldRin Unna. Toiset menee salille, me nollataan arkea keskiaikaleikillä. Unna on minulle tärkeä, henkireikä, toinen todellisuus. Siksi Unnani mun.

Terveisin Magdaleena, joka tuli kotiin elämänsä toisesta keskiaikatapahtumasta 10 tuntia ja 16 minuuttia sitten, mutta ei vieläkään ole malttanut riisua villamekkoa koska ei halua luopua Unnasta ihan vielä. Kotiäitiverkkarit on niin nähty, mä en riisu tätä ikinä!